Saara Mäkinen TMI

Kasvatus

Tällä sivulla voit tutustua ravihevosten kasvataustoimintaan Rähälän Hevostilalla.

IKÄLUOKAT ESITTELYSSÄ

Tutustu vuosien 2008-2018 ikäluokiin täältä.

Tutustu 2019 ikäluokkaan täältä.

Tutustu 2020 ikäluokkaan täältä.

Tutustu 2021 ikäluokkaan täältä.

Tutustu 2022 ikäluokkaan täältä.

Tutustu 2023 ikäluokkaan täältä.

Tutustu 2024 ikäluokkaan täältä.

Tutustu parhaillaan syntyvään 2025 ikäluokkaan täältä.

Huomioithan että varsomiskaudella ajantasaisimpia kuulumisia löydät somekanavilta.

Miten päädyin kasvattamaan ravihevosia?

Äidilläni oli suomenhevostamma nimeltä Sopu-Rese ollessani lapsi, ja teki Resu yhden varsankin. Harrastin ratsastusta ensalkuun lapsena ja pääsin paljon touhuamaan hevosten kanssa, ja Tarvaisen Joukon tallilta naapurista tarttui ravi-innostus lopullisesti. Ensimmäinen hevoseni olikin Joukon ja Hyvärisen Juhan kasvatti Duracel. Sen ostin 14-vuotiaana, kun ripille päästessäni sain viimein kauan säästetyt rahat kasaan hevosen ostoon. Duracelilla ajoin ensimmäisen starttinikin heti täytettyäni 16 vuotta. Vaikka äiti oli ehkä kauhuissaan ja isä tajusi että hullunhommaahan tuo on, niin sain harrastaa ja haaveilla täysillä alusta pitäen.

 
Kasvattaja minusta tuli vuonna 2008, kun Konginkankaan paikallisraveista voitetulle Ever To Excelin varsamaksulle piti saada käyttöä. Liisasin Sing Bellin, ja yhdistelmästä syntyi As You Wish.  Siitä se varsahulluus sitten alkoi, ja useampana vuonna syntyi varsa tai kaksi, kunnes 2018 syntyi jo viisi varsaa ja siitä on ollut suunta vain lisimään päin.
 
Yrityksen perustin vuonna 2019, ja tilakaupat tehtiin samana vuonna jotta toiminta saattoi laajentua siihen mittakaavaan, että muihin töihin ei enää ehtisi. Kuulemma puhuvat kylillä että olen perinyt omaisuuden tai saanut lottovoiton jolla tälläinen tila on ostettu… Mutta ei ole tippunut taivaasta ilmaiseksi yhtään mitään eikä ollut ihan valmis tilakaan, kaikki on revitty ihan omasta selkärangasta kovalla työllä, toki onnistuneita tamma- ja varsahankintoja oikeaan aikaan on kaikeksi onneksi tullut tehtyä. Kalliiden oriiden käyttäminen on riskihommaa myös, mutta pitää vaan toivoa että kalliimmatkin varsat kelpaavat ostajille ja tuovat sitten vuosien päästä niitä ”ilmaisia” euroja kasvattajarahojen muodossa. Hulluna moni varmasti piti että tähän lähdin, ja onhan se vaatinut riskinottokykyä ja kovaa uskoa raviurheiluun ja kasvatukseen. Mutta sitähän löytyy!
 
Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri, mutta ihan koulutusta vastaavaa hommaa ei ole tullut tehtyä. Myyntiedustajana työskentelin lähes 7 vuotta ennen äitiyslomalle jäämistä vuonna 2011, ja sen jälkeen en olekaan muuta hommaa tehnyt kuin hevoshommia.

Orivalinnasta

Orivalinnat, jotka mahdollistavat tammoille huippujälkeläisiä ovat olennainen osa kasvatustoimintaa. Varsinkin  ne ensimmäiset orivalinnat ovat tärkeitä – niiden perusteella nimittäin tuomitaan tamman periyttämiskyky. Samoin erittäin olennaista on, että varsat pääsevät hyville treenareille, varsinkin ne ensimmäiset – silloin hyvät treenarit ja kaikki muutkin kiinnostuvat myös myöhemmistä varsoista, kun ensimmäiset menestyvät.
 
Mietin orivalintoja todella paljon ja monelta kantilta. Tavoitteena on aina huippuvarsa, ja tammoille pyritään antamaan isäoriiden puolesta mahdollisuus, maksoi mitä maksoi ja sitä surraan sitten kun varsamaksulasku pitäisi pystyä maksamaan… Kriteerejä orimietinnöissä ovat  mm. suku ja sen yhteensopivuus tamman sukuun, ominaisuudet (pätkänopeus, taistelutahto, vireys/laiskuus jne.), rakenne, luonne, ravityyli sekä kaupallisuus. Ihan kaikki harvoin täsmäävät samassa oriissa, mutta kompromissi tehdään sitten tunteen perusteella. Pitää tykätä oriista jolla astuttaa, ja jos oikein kovasti tykkää niin siinä voi pariakin ei-niin-tärkeää asiaa katsoa läpi sormien… Ja tammasta vasta pitääkin tykätä!! Sitä pitää suorastaan rakastaa, että jaksaa katsella sitä ja sen varsoja vuosia. Joskus olisi kiva käyttää myös aivan erisukuisia suomenhevosoriita, jos vaan varsoille olisi ostaja tiedossa etukäteen. Pääperiaatteenani kuitenkin on se, että käytetään sitä tammalle sopivinta oria, josta vieläpä on suht todennäköistä tamma tiineeksi saada. 

Kasvatusperiaatteista

Kun omasta mielestä huippu sukuyhdistelmä on valittu, ovat sekä tiineen tamman että kasvavan varsan kanssa olennaisimpia asioita huippuhevosta tehdessä ovat mielestäni ruokinta, liikunta, madotus, kavioiden hoito, stressitön laumaelämä ja ongelmiin ajoissa puuttuminen. Toki myös käsittely on tärkeää, mutta lopulta monet varsat jotka pian pääsevät laitumeen, eikä niillä ole mitään ongelmia, ovat aika pellossa meillä syksyyn saakka. Ovat ne toki ovat tottuneet talutukseen, käyvät kavioiden vuolussa, madotetaan ym. Kyllä ne sitten ehtivät oppimaan muihin asioihin myöhemminkin; vieroituksen jälkeen varsat alkavat olemaan pihatossa omilla ruokakupeillaan kiinni 2x päivässä, ja vaikkei niiltä silloinkaan ihmeitä vielä vaadita, niin ne osaavat ainakin jollain lailla käyttäytyä lähtiessään uuteen kotiin. Kaikki emätammat ovat meillä vähintäänkin melko fiksuja, enkä haluakaan jalostaa kovin hankalia yksilöitä.

Koitan tehdä kustannussyistäkin paljon asioita itse, ja myös siitä syystä että tykkään tehdä itse ja olla kartalla mahdollisimman hyvin hevosteni asioista. Esimerkiksi valmennan, kengitän, vuolen, tutkin madonmunat lantanäytteistä, teen varsojen vasta-ainetestit ja tutkin SAA-arvon Luciavetin laitteella, laseroin ja raspailen helppojen tammojen hampaat.

Vuoluapuna ruuhka-aikoina ja kaverina taistelemassa liimakenkien ym. kanssa meillä käy välillä Keurulaisen Sanna Konnevedeltä, ja siskoni  Veera Mäkinen auttaa tarpeen ollen ja tekee lomituksia. Eläinlääkäriasiat ovat onneksi hyvällä tolalla Saarijärvellä. Tarvaalassa, alle 3km päässä meistä on vastaanotto, jossa työskentelee useampi lääkäri. He pääsevät varsin joustavasti ultraamaan tammoja tarpeen mukaan, rokottamaan ja auttamaan sairastapauksissa. Anu Ohvo ja Noora Jantunen ovat eniten käyneet siittolaeläinlääkäriasioita hoitamassa. 

Teknologia Kasvatustyön Tukena

Labmaster logo

Varsomisten valvonnassa käytämme apuna kameroiden lisäksi kahdenlaisia varsomisvöitä: hikoiluun reagoivia Safemate-vöitä sekä kylkimakuuasentoon reagoivia Birth Alarm-vöitä. Riippuu tammasta, kumpaa sillä on fiksumpaa käyttää. Kyljellään köllöttevät tammat aiheuttavat usein vikahälytyksiä Birth Alarmilla, ja silloin on fiksumpaa pukea tammalle Safemate-vyö.

Tutkin ternimaidon laadun lisäksi varsojen vasta-ainetason aina, vaikka ternimaito olisi ollut hyvää.

Uudella Labmasterin LUCIA Vet analyzerilla saadaan tarkka numeerinen arvo vasta-ainetasosta. Ternimaidon saannin tärkeyttä ei voi tarpeeksi korostaa, niin tärkeää terni on varsan elämän alulle. Itse annan aina tuttipullosta terniä heti, kun varsalla vaan on imurefleksi – siitä kun ei ainakaan haittaa ole. Pakkasessa meillä on aina hyvää terniä siltä varalta, että emän maito onkin huonoa, ja jos silti vasta-ainetaso jää matalaksi, Laukaan Eläinklinikalta 
saa yleensä pyhäaikaankin haettua plasmaa, jolla puutostila sitten viimeisenä keinona korjataan.
Varsalauma laitumella. Ravihevosia.
Varsomisvyö siitostammalla käytössä.
 
Myös SAA-arvoja (seerumin amyloidi A, erittäin hyvä ja herkkä tulehdustilan kuvaaja) mittaan sekä tammoilta (lähinnä istukkatulehdusepäilyissä tai seurannassa) että varsoilta samalla LUCIA Vetin laitteella, jotta ongelmiin päästäisiin puuttumaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
 
Siitostammat laitumella. Suomenhevosia.

Nimigeneraattori jatkuvasti käynnissä

Kasvattieni nimet ovat minulle tosi tärkeitä. Mietin ja keksin nimiä kaiken aikaa, joka asiasta tulee väännettyä joku nimiehdotus, ja yölläkin herään katsomaan heti Hippoksesta onko joku kesken kaiken päähän pälkähtävä nimi jo käytetty. Kasvattajanimeä en ole käyttänyt, vaikka se toki olisi auttanut saamaan nimeä ja tunnistamaan kasvattini. En kuitenkaan keksinyt tarpeeksi hyvää, niin mieluummin annan lyhyempiä ja nasevampia nimiä, joilla yleensä on joku tarkoitus. Aika monella nimellä on myös tarina taustallaan, miksi juuri tietty varsa tietyn nimiseksi ristittiin.

Tammojen siitosura

Vaikka kaikki syntyvät varsat, tai vähintään niiden kilpailuoikeudet ovat kaupan, niin siitostammojani en ole vielä koskaan myynyt ainuttakaan. Ajatus tammoja hommatessa on se, että toivottavasti ne palvelisivat meillä loppuun saakka. Nyt tosin tammoja on niin paljon, että jonkun myyntiäkin saattaa joutua miettimään. Metsästysintoisen mieheni myötä olemme itse alkaneet myös syödä hevosenlihaa – myös omia pois laitettavia hevosia. Koira ja kissat ovat myös saaneet sitä herkkua paljon. Parempaa lihaa ei olekaan, eikäpä ole lihaa tarvinnut kaupasta ostaa aikapäiviin kun hevonen maistuu vähän kaikessa ruoanlaitossa: paljon syömme jauhettuna tortillan välissä, kastikkeessa tai paistina tai fileenä leivinuunissa yön yli muhinutta lihaa.

Ikäluokat-kohdasta näet ikäluokittain kaikki kasvattini, olivat ne sitten elossa tai jo kuolleet. Sieltä löytyy kaikki varsat, ja Myytävät varsat-kohtaan lisätään erikseen tarkemmin esiteltynä ne, jotka tällä hetkellä ovat kaupan.

Kimpanvetäjät voivat ottaa myös yhteyttä, jos joku tietty varsa kiinnostaa niin suunnitellaan yhdessä josko siitä tehtäisiin kimppavarsa!

Lämminverivarsa. Ravihevonen.
Ravihevosvarsa. Suomenhevosvarsa.
Verified by MonsterInsights