Rähälässä oli Eki-vainaan aikaan lypsylehmiä. Navetta jäi tyhjilleen, kun karja laitettiin pois noin vuonna 2012. Olen itse kotoisin muutaman kilometrin päästä Rähälästä, ja äitini kävikin ajoittain lomittamassa tilalla kun olin pikkutyttö.
Kaupat Rähälästä tehtiin vuonna 2019, eikä se ihan helppo toimenpide ollut. Se tuntui onnistuttuaan jo ensimmäiseltä voitolta tiellä ammattimaiseksi hevoskasvattajaksi. Aiemminkin olin harrastanut kasvatusta pienimuotoisesti, ja osa tämänhetkisistä tammoista oli omistuksessani jo entisessä kodissa. Mutta koska kasvatus aivan intohimoista hommaa, halusin isomman tilan ja harrastuksesta ammatin itselleni.
Etsin pitkään sopivaa tilaa Keski-Suomesta, koska isoilla pelloilla varustettuja tiloja oli harvoin myynnissä. Kun Ekin kuoltua Rähälä vapautui, vieläpä vanhoista lapsuuden maisemistani Saarijärven Tarvaalasta, kesti siitä kaupanteko perikunnan kanssa puolisen vuotta. Lopulta kauppa kuitenkin syntyi ja vanha tila meni myös heti kaupaksi. Lapset siispä pääsisivät samaan Tarvaalan kyläkouluun, jonka olin itsekin käynyt.
Talossa oli rempattavaa paljon, mutta oikea helvetti pääsi irti vasta navetan muuttamisessa talliksi. Paperipolitiikkakaan ei ollut kevyimmästä päästä, ja fyysistä hommaa riitti jo ennen kuin pääsi purkamaankaan mitään, kun kun Eki oli säästänyt kaikki kanisterit, paalinarut ja rikkinäiset lapiot jostain 50-luvulta saakka. Ensimmäinen etappi navetan osalta oli saada sinne kymmenkunta vuotta aiemmin puhalletut sahajauhot pois. Sitä oli kaikkialla koko 260 neliön navetassa monenkymmenen sentin kerros, ja 80cm syvät paskakourut juntattu täyteen myös eristeeksi, ettei routa pääsisi heittelemään tyhjää navettaa.
