Rähälän Hevostila

Lypsytilasta hevostilaksi

Rähälässä oli Eki-vainaan aikaan lypsylehmiä. Navetta jäi tyhjilleen, kun karja laitettiin pois noin vuonna 2012. Olen itse kotoisin muutaman kilometrin päästä Rähälästä, ja äitini kävikin ajoittain lomittamassa tilalla kun olin pikkutyttö.

Kuva Rähälän Hevostilasta ilmasta.

Kaupat Rähälästä tehtiin vuonna 2019, eikä se ihan helppo toimenpide ollut. Se tuntui onnistuttuaan jo ensimmäiseltä voitolta tiellä ammattimaiseksi hevoskasvattajaksi. Aiemminkin olin harrastanut kasvatusta pienimuotoisesti, ja osa tämänhetkisistä tammoista oli omistuksessani jo entisessä kodissa.  Mutta koska kasvatus aivan intohimoista hommaa, halusin isomman tilan ja harrastuksesta ammatin itselleni.

Etsin pitkään sopivaa tilaa Keski-Suomesta, koska isoilla pelloilla varustettuja tiloja oli harvoin myynnissä. Kun Ekin kuoltua Rähälä vapautui, vieläpä vanhoista lapsuuden maisemistani Saarijärven Tarvaalasta, kesti siitä kaupanteko perikunnan kanssa puolisen vuotta. Lopulta kauppa kuitenkin syntyi ja vanha tila meni myös heti kaupaksi. Lapset siispä pääsisivät samaan Tarvaalan kyläkouluun, jonka olin itsekin käynyt.

Remontti

Talossa oli rempattavaa paljon, mutta oikea helvetti pääsi irti vasta navetan muuttamisessa talliksi. Paperipolitiikkakaan ei ollut kevyimmästä päästä, ja fyysistä hommaa riitti jo ennen kuin pääsi purkamaankaan mitään, kun  kun Eki oli säästänyt kaikki kanisterit, paalinarut ja rikkinäiset lapiot jostain 50-luvulta saakka. Ensimmäinen etappi  navetan osalta oli saada sinne kymmenkunta vuotta aiemmin puhalletut sahajauhot pois. Sitä oli kaikkialla koko 260 neliön navetassa monenkymmenen sentin kerros, ja 80cm syvät paskakourut juntattu täyteen myös eristeeksi, ettei routa pääsisi heittelemään tyhjää navettaa. 

Hevostilan remontti. Navetasta talliksi. Talli.
Aikamoiset talkoot oli ennen kuin se oli tyhjä, ja siitähän se sitten vasta alkoikin…. Lattian purku nimittäin, kun ensin oli parret ja muut irtoava romu saatu veks, tehty vähän seinään reikää että maitotankin sai ulos jne. Korkeutta piti hevosille saada lisää, eikä katon nostaminen ollut mahdollista erinäisistä syistä. Lattia oli tehty sitten siihen malliin, että ei kyllä ollut lehmillä ollut vaaraa mennä lattiasta läpi! Oli rautaa ja graniittia, ja betonikin sairaalloisen kovaa. Koetimme ensin oman suvun ja ystävien voimin vuokrakoneilla sitä riehua rikki pari kuukautta, mutta lopulta ammatti-ihmisilläkin siihen meni vielä pari kuukautta lisää. Kaiken maailman katuporat, timanttisahat ja kaivurit sitä koitti rikkoa, mutta lopulta vasta iso piikkausrobotti sai pahimmat paikat lattiasta palasiksi. Samaan aikaan loputonta betoniromua kelkottiin pikkukaivurilla takaseinän reijästä pihalle.
 
Kun monen kuukauden lattianpurku oli tehty, tuntui juhlalliselta pestä painepesurilla kattoa ja seiniä puolen sentin kärpäsenpaskakerroksista ja alkaa tekemään pohjia uuden lattian valua varten. Sitä ennen toki piti vielä olla kaivanut jokainen (15 niitä oli muistaakseni) vanha tukipilari irti, kaivanut sille syvä monttu jotta saatiin uusille, betonia täyteen valetuille pilareille valettua uudet anturat tarpeeksi syvälle. Valuhomma, karsinoiden asennus ja kaikki muu olikin sitten ihan lastenleikkiä vaikka niissäkin oli aika monta käännettä.
 
Hevostilan remontti. Navetasta talliksi. Talli.
Hevostilan remontti. Navetasta talliksi. Talli.
Nyt voi sanoa, että en tekis uudelleen! Tekisin ihan uuden tallin, mutta onneksi tuosta nyt saatiin toimiva ratkaisu vaikka se odotettua paljon kovempi homma oli. Sitten tehtiin päälle vielä pihatot, ja näistä suurin rupeama oli lietesäiliöstä pihaton teko. Sekin vaikutti vähän helpommalta projektilta kuin oli, eli sen verran tässä on opittu että kaikessa vanhan muuttamisessa on ihan kamala homma… Kyllähän tosi moni sen sanoi jo etukäteenkin, että helpommalla pääset kun teet uuden, mutta pässi ei usko ennen kuin kokee!
Ravihevosia. Suomenhevosvarsoja laitumella.
Hevostilan remontti. Navetasta talliksi. Lantala.

Hevostilan puitteet

Tilalla on peltoja reilu parikymmentä hehtaaria – laitumena suurin osa ja laidunta on lisäksi mukavilta naapureilta käytössä. Kuivaa heinääkin tehdään + teetetään jonkin verran omilta pelloilta, mutta ei laiduntilan kustannuksella – ostoheinääkin kun saa. Pidän tärkeimpänä sitä, että laitumia on riittävästi ja syömistä ja tilaa riittää. Useimmilla laitumilla on sadekelien ja helteiden varalta joko siirrettävät katokset, tai sitten hevoset pääsevät ympärivuotisten pihattojen suojaan. Sisäruokintakauden aikaan käytössä on tuo navetasta talliksi muutettu, isoilla varsomiskarsinoilla varustettu talli (7 isoa karsinaa) sekä 5 pihattoa, joissa on kaikissa hyvin tilaa ja lämmitettävät juoma-automaatit. Suurin osa hevosista asuu talvellakin pihatossa, vain varsomiskaudella ja kylmimmillä tai muuten huonoimmilla (myös kuumimmilla) keleillä talli saattaa olla täysi. Vieroitetut varsat asuvat aina pihatoissa, ja liikkuvat siellä laumassa paljon yötäpäivää. 
 
Pakkopilttuu on ehdoton ultraus- ja siemennyshommissa. Olen käynyt siittola-avustajakurssin, ja tuoresiemennykset teen itse kotona. Joskus spermaa saattaa tulla Ruotsista klo 03 yöllä, niin varsinkin silloin on iso etu että pystyy itse siementämään. Pakasteilla tammat ovat käyneet yleensä Haapamäellä Saharassa. 
 
Tarvaalan eläinlääkärit ovat meille iso apu – lääkäripalvelut löytyvät alle 3km päästä ja asemalta löytyy useampikin tammoja ultraava lääkäri. Laukaan Hevosklinikalla käydään sitten tarvittaessa.
Pakkopiltuu. Hevostilan remontti. Navetasta talliksi. Talli.
Hevostilan remontti. Navetasta talliksi. Talli.

Cirraus rekitreenissä ilmasta kuvattuna

Verified by MonsterInsights