Kun huippuperiyttäjän kohtu ei enää mahdollista varsan saamista, on etsittävä muita keinoja. Ypäjä Ilmestyvän eli Imurin kohdalla ratkaisu löytyi harvinaisesta OPU-ICSI-menetelmästä, joka vei matkalle Viroon, uuden tiedon äärelle ja lopulta jonniin matkaa yli 10 000 euroa myöhemmin tiineeseen kantajatammaan.
Kaikkihan lähti siitä, että huippuperiyttäjäksi osoittautuneen Ypäjä Ilmestyvän eli kotoisammin Imurin kohtu oli niin kroonisesti infektoitunut, ettei alkion saaminen kohtuun enää vuosiin ollut onnistunut. Monta kesää kohtua on hoidettu ja tammaa yritetty siementää, mutta se on osoittautunut erittäin haastavaksi. Tammaa ei ole normikeinoin saatu tiineeksi, vaikka raakaspermaakin on koitettu. Perinteinen alkionsiirtokaan ei sille tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, koska alkiota ei saatu kohtuun saakka, jotta se olisi sieltä voitu huuhdella ja siirtää toiseen tammaan. OPU (ovum pick-up) on sen sijaan toistaiseksi harvinaisempi menetelmä, jossa ei tarvita lainkaan kohtua, vaan munasarjoja, joista imetään munasoluja hedelmöitettäväksi.
Kerron tässä Ypäjä Ilmestyvän alkionsiirtoprojektin kustannuksista ja muutenkin asioiden kulusta projektin osalta. Toivottavasti mitään olennaista ei unohdu, sen verran paljon käänteitä on vuoden aikana ollut! Tämän eteen on ollut aikamoinen selvitystyö ja reissaaminen. Tietoa oli haalittava tipoittain vähän joka suunnasta, koska kokemuksia aiheesta oli vasta vähän. Ensin piti selvitellä, missä tämä olisi edes mahdollista tai järkevintä toteuttaa. Suomessa hommaan ei ollut mahdollista ryhtyä vuonna 2025. Ruotsissa OPU on kielletty (kuten Suomessakin lv-ravurien osalta, tai sillä keinoin tehdyt varsat eivät saa ravikilpailuoikeutta) ja valinta tehtiin lopulta lähinnä Hollannin, Tanskan ja Viron väliltä. Tiesin yhden sh-tamman aiemmin tehneen OPU-varsan, joka oli laitettu Hollannissa alulle, Tarttosta en kenenkään kokemuksia löytänyt. Helpoimman kuljetusmatkan takia valinta kuitenkin oli lopulta parisataa kilometriä Tallinnasta etelään sijaitseva Tartto, jonne yhteydenpitokin sujui parhaiten (vaikka kaikkiin olinkin englanniksi yhteyksissä).
Tietoa oli tosiaan saatavilla rajallisesti. Suomen Hipposkin teki suomenhevosen jalostusohjesääntöön tarkennuksia alkionsiirron osalta kysymysteni takia. Tämä rahallinen puolihan tässä hommassa on tavallaan vain murto-osa koko touhua, mutta koska sitä kysellään minulta paljon, avataan se nyt osiin. Lasken kustannuksiin nyt ne kulut, mitä kertyi aikavälillä 1.12.2025-7.6.2026 (en enää uutta nyt 2026 syksyllä tehtyä OPU-retkeä, jonka ajattelen kokonaan uudeksi rupeamaksi). Aloitetaan purkamaan hommaa kulujen muodossa, siinä järjestyksessä kun niitä on koitunut. Muistakaa ottaa huomioon, että kulut ovat suuntaa antavia – joku voi selvitä vähemmälläkin tai saada samoilla kuluilla useamman alkion kasvamaan. Tai sitten joku voi joutua maksamaan vielä enemmän, eikä silti saa yhtään alkiota kasvamaan, jos mikään ei onnistu. Mistään ei voi ennustaa varmaksi, mikä tamma OPU:un edes soveltuu ja mikä ei. Nuoren tamman munasolut ovat toki keskimäärin parempilaatuisia.
Ensinnäkin Parvelan Retun pakastesperma, jota tätä hommaa varten Laineet lähtivät ihanasti tekemään pienen määrän. Pakasteen kuljetus Ordenojan oriasemalta meille + Traces-todistus spermalle Viroon vientiä varten maksoivat yhteensä 325,50e (sis. alv.).
Retun varausmaksu pakasteelle oli 500e (sis. alv.) OPU:han on siitä kätevä, että siinä riittää yksi pakasteolki vaikka ja mihin! Siitä saadaan pilkottua osia, eikä koko olkea tarvitse sulattaa kerralla. OPU:a voi tehdä myös tuorespermalla, mikäli sitä saadaan ICSI-laboratorioon toimitettua sopivalla aikajänteellä. Tässä toki voi olla haasteena sekin, että OPU:ssa vuodenaika ei ole oriiden hyppyyttämiseen oikein ihanteellinen…
Matkat
Traces-todistukset kaikkiin reissuihin tammoille 500e (alv 0) Suomesta lähtiessä (a 100e), ja Virosta lähtiessä 210e (a 30-50e). Yhteensä siis 710e. (+ sperman oma Traces Suomesta, joka oli jo aiemmin laskettu)
Ennen reissua (3 viikkoa aiemmin) tammalle tehdyt CEM-testi 65e (+ näytteenottomaksu päälle), EIA 35e sekä influenssarokotus. Ultrailtiinkin tamma aina etukäteen munasolujen määrän toteamiseksi. Nämä tutkimukset ja rokotus yhteensä noin 250e (sis. alv ell käyntien osalta). CEM ja EIA olivat voimassa 3kk ajan.
OPU (Ovum Pick Up = munasolujen keräys)
Eli nämä sessiot, joissa munasoluja otettiin ja hedelmöitettiin kustansivat yhteensä 3840e alv. 0. (Tuossa traces-hinnat vähennettynä, koska olivat jo aiemmin laskettu erikseen.) Eri käynneillä hinnoissa on eroa siksi, että toisella kerralla munasolut olivat niin huonoja, ettei niitä päästy edes yrittämään hedelmöittää (ICSI-vaihe). Jos alkio saadaan, kustantaa sen tai niiden pakastaminen aina erikseen.
Sitten se viimeinen retki, josta tuli alkionsiirtolasku 2935e, sisältäen myös tammojen valmistelut alkionsiirtoon ja niiden hoitomaksut. Yksi alkionsiirto itsessään ei maksa kuin satasia mutta siihen liittyy sitten kaikkea muutakin. Aikaa klinikalla menee helposti muutama viikko, jolloin hoitomaksutkin tekevät jo satoja euroja. Toinen vaihtoehto olisi ollut vuokrata kantajatamma (repricient mare) jolloin hinta voi olla selvästi kalliimpi, mutta toisaalta se tarvitsee maksaa vasta tiineestä tammasta, eli melkeinpä se olisi tässä kohtaa kannattanut. Ehkä sitäkin harkitsen jos ja kun seuraava kerta tulee.
Toisaalta jos löytyy oikein hyvä varmatoiminen nuori vastaanottajatamma, tekisi mieli viedä ”oma” koska kaiken mennessä putkeen sillä säästäisi kyllä jonkin verran. Vuokrattukin tamma nimittäin pitäisi kuitenkin sekä hakea että palauttaa, jolloin kuljetuksesta tulisi sitäkin käyttäessä kuluja. Kaikkineen alkionsiirto-, eläinlääkäri- ja hoitomaksut ym. varsinaiselta alkionsiirtoreissulta olivat touko-kesäkuussa siis 2935e (alv. 0). Yksi tamma, yksi siirto ja lyhyempi oleskelujakso tulisivat toki selvästi halvemmaksi, jos olisi ollut heti parempi kiima eikä olisi tarvinnut odotella. Toisen tamman mennessä päällä ollut kiima kun olikin niin huono, ettei siirtoa kannattanut siihen kiimaan tehdä.
Jatkossa pitää potentiaalisen kantajatamman kiimakiertoa tutkailla kotona ensin vielä tarkempaan – jotta kiimat ovat oikeasti hyvät, ödeemi sopiva ja keltarauhanen toimii varmasti moitteetta. Kantajaehdokkaat olivat kyllä paperilla ”täydellisiä”, molemmat kun olivat joka siemennyksestä tiinehtyneet ja onnistuneesti varsoneet.
Tässä vaiheessa meillä on kertynyt verotonta hintaa 10 715,70 euroa. Viroon saa yrityksenä maksaa ilman alv:a, siksi tässä nyt eri alv-käytäntöjä ja lasken selkeyden vuoksi verottoman hinnan kaikille kuluille yhteensä, 25,5% verollahan se olisi jo noin 13 448e.
Mutta hitto, meillä on tiine tamma!!!
Voisihan tässä alkaa laskemaan kaikenlaista samaan syssyyn. Esim. pitkän kuljetuksen luvat, joita ei ilman tätä olisi tarvittu ja nehän oli useita satoja kaikkineen. Piti olla valkoinen ulkokatto hevosautossa ja tallentava lämpömittari hevostilassa ynnä muuta. Mutta ei nyt aleta hifistelee vaan ainoastaan ne suoraan tähän menneet kulut ovat laskuissa mukana. Ja omat hotelliyöpymiset (ei kyllä ole yövytty yhtään ylimääräistä mutta yksi yö on pitänyt toimenpiteen ja aikataulujen takia aina olla), omat syömiset matkan aikana, kotona lomitus sillä välin, työajan menetys jne jne, mutta sitten ois jo liian kallista. Loman ja hulluuden kannalta tämä kaikki on otettu, ja oppinut olen ainakin tosi paljon! Lisäksi Imuri on ollut ihan paras matkaseuralainen, se ei turhia stressaa ja matkustaa hipihiljaa, tarjoilut kun matkalla pelittää hyvin ja heinää on nokan edessä aina.
Jos haluaisi, voisi laskea myös kantajatamman haun kustannukset ja kulut sen hoidosta, mutta tässä keskityttiin nyt niihin kuluihin joita ei tavan tallaaja välttämättä tiedä. Sikiövakuutusta harkitsen mutta sen hintakaan nyt ei tavallaan näihin kuluihin kuulu pakolla. Eikä tällä hetkellä ole yhtään vakuutusyhtiötä jonne sen haluaisin tehdä kun ne korvaavat maksimissaankin 3000-4000e sikiön menetyksestä yhtiöstä riippuen. Siitä kuitenkin jokunen satanen pompsiin lisää, jos sen päädyn vielä ottamaan.
Onneksi vakuutuspuoli oli Innovumlabilla kunnossa, sillä meidän (lainattu) vastaanottajatamma Stoneisle Tornado eli Terttu laittoi alkiota siirrettäessä ranttaliksi, vaikka oli rauhoitettuna siirtoa varten. Se oli saanut slaagin Innovumin hoitopilttuussa ja teloi vähän itseään. Samassa rytäkässä se rikkoi vielä läksiäisiksi klinikan erittäin arvokkaan ultran!
En ollut uskaltanut laskea näitä kaikkia kustannuksia aiemmin. Ehkä vähän tahallaankin ummistin silmäni niiltä, ettei kauhistuttaisi niin paljon. Ja ehkä ihan hyvä niin, niin ei ainakaan jäänyt homma kesken! Ja jos totta puhutaan, niin en olisi tähän lähtenyt jos olisin osannut laskea miten kalliiksi se voi tulla. Kukaan vaan ei oikein tarkkaan osannut kertoa mitä kaikki käytössä voi maksaa, niin se piti kokeilla itse – ja se voi siis mennä hyvällä tuurilla myös edullisemmin, ehkä eniten tamman munasolujen laadusta riippuen.
Kustannuksia tehostaisi huomattavasti jos vaikka tamman munasolut olisivat tosi hyvälaatuisia ja saataisiinkin vaikka 3-5 alkiota yhdellä käynnillä. Sellainenkin tulos ois ihan mahdollista, joskaan ei todennäköistä. Kaikkia talteen otettuja munasoluja ei siis yleensä päästä hedelmöittämään, ja näistä kaikki hedelmöitetyt munasolut eivät kehity alkioiksi. Ja sekin vielä, että kaikki alkiot eivät lähde kehittymään oikein, eivätkä välttämättä ole siten kelvollisia pakastukseen.
Hyvälaatuisista munasoluista saadaan aikaiseksi keskimäärin kaksi pakastettua alkiota per OPU. Meillä tämä on mennyt 1-0-2, eli keskiarvo on ollut 1, mutta se alkiohan ei vielä toki ole tiineys. Yleensä alkioista lähtee kasvamaan vastaanottajatamman kohdussa noin 70% Innovumlabilla siirretyistä hyvälaatuisista alkioista. Siirretyillä alkioilla on hieman isompi riski mennä kesken, ja sitten sen jälkeen tulee vielä kaikki normaalit tiineyden ja varsomisen riskit.
Tosiaan jos kulut jakautuisivat useammalle syntyvälle varsalle, jäisi yhden varsan hinta huomattavasti matalammaksi. Jokainen alkioin pakastus ja siirto maksavat toki aina vähän lisää, mutta yksittäinen pakastus tai siirto lisää ei kyllä tässä konkurssissa enää hirveästi tunnahda. Suoraan varsan myyntihintaan näitä kuluja ei todellakaan voi siirtää, verraten siihen millä hinnalla sh-varsan saisi normaalisiemennyksellä tehtyä.
Kotona Terttua on ultrattu toki myös jokusen kerran reissun jälkeen (itse asiassa tiineyskin todettiin vasta kotona meidän oman ell. Anu Ohvon toimesta). Vieläkin toki varsulia katsellaan ultralla talven päälle, niin eihän tuo aiemmin laskettu summa riitäkään. Ja jos tiineys menee normaalisti tässä välissä, niin viimeinen maksu olisi ensi keväänä Retun varsamaksu 1500e. Toivottavasti päästään tätä maksamaan!! Sen laskun minä sitten pikkusen suurella ilolla maksan, jos saadaan elävä varsa!
Ehkä kaikki tämän lukeneet ymmärtävät, että OPU-ICSI:ä ei kannata mille tahansa tammalle alkaa tekemään. Ehkä myös sen että tämä ei ole ahneutta tai ainakaan rahan tekoa (näitäkin kommentteja kun joskus tuli että ei ole ihmisen ahneudella rajaa). Suoraan varsan myyntihintaan näitä kuluja kun ei voi siirtää, verraten siihen millä hinnalla sh-varsan saisi normaalisiemennyksellä tehtyä. Tosiaan lv-ravuri, joka on tehty OPU:lla ei saisi kipailuoikeutta mutta suomenhevonen sen sijaan saa, vaikka niitä syntyisi useampi samana vuonna. Eli periaatteessa jos alkioita olisi tullut iso määrä ja olisin niitä siirrättänyt onnistuneesti vaikka viiteen tammaan, voisi samaan ikäluokkaan syntyä viisi Ypäjä Ilmestyvä – Parvelan Retu yhdistelmän varsaa, jotka kaikki saisivat kilpailuoikeuden. Siinä kohtaa kyllä jo itsekin ajattelisin, ettei ole enää kivaa muita kohtaan eikä myöskään luonnollista, mutta onneksi tässä ei ainakaan meidän kohdalla tunnu sellaista riskiä kovin helposti olevan tulossa!
Ja Imuri itsehän saa nyt elellä herroiksi ja toimittaa leppoisaa harrastehevosen virkaa samalla, kun joku muu kantaa sen varsaa. Silloin tällöin on vain käyty vähän reissussa, ja reissaaminenhan tammalta sujuu. Kilpahevosen kohdallahan OPU-tekniikka mahdollistaisi myös kilpailemisen samaan aikaan, kun vastaanottajatamma varsoisi sen varsan.
EU-hyväksyttyä Retun pakastetta on Tarttossa edelleen, koska OPU:saa yhdellä oljella saa tehtyä lukuisia sessioita. Olen sen sinne viennin kustantanut ja säilytys toki maksaa pikkusen kaiken aikaa, mutta todennäköisesti sitä tulee siellä olemaan valmiudessa vielä jonkunkin aikaa. Jos joku muukin innostuu projektiin ennen kuin OPU on Suomessa kunnolla tulilla – minulta voi kysyä jos ko. sperman käyttö kiinnostaa.
Eläinlääkäri Elina Tsopp on oikein mukava nainen, jonka kanssa on ollut erittäin sujuvaa ja helppoa asioida englannin kielellä sekä kirjallisesti että suullisesti. Hän on vastaillut aina tyhmiinkin kysymyksiin viestillä nopeasti, ja elänyt itsekin tunteella mukana tässä projektissa. Hänellekin tuntuu olevan todella tärkeää saada onnistumisia. Innovumlab on onnistunut hienosti myös esim. hevosen kloonauksessa, joten osaamista riittää ja toivon, että Suomeenkin sitä saadaan lähiaikoina. Tällä hetkellä OPU:a ei siis Suomessa tehdä, vaikka kokeiluja aiempina vuosina onkin ollut. Hollannissa, Tanskassa ja Belgiassa OPU:a on tehty myös menestyksekkäästi vielä pidempään kuin Virossa. Itse valitsin lopulta Viron helpompien matkustusyhteyksien vuoksi. Tamman voisi myös jättää klinikalle hoitoon, jolloin sille voitaisiin tehdä putkeen toinen OPU noin parin kolmen viikon välillä, munasolujen uusiuduttua. Näin olisinkin ehkä toiminut, mikäli tamma olisi viety esim. Tanskaan.
Jatkossa saatetaan ulkomaan matkustelulta välttyäkin OPU-osaamisen lisääntyessä ja pakastettujen alkioiden siirron toivottavasti tullessa Suomessakin rutiininomaisemmaksi. Toivotaan myös, ettei OPU:a kielletä suomenhevostenkin osalta, ainakaan ihan hetkeen.
Alunperinhän vaikutti tosi vaikealta saada projektia tulille – alkuun tuntui ikuisuusprojektilta että sain edes jonkun oriin pakastetta ottamaan. Ongelma oli vielä kesällä 2025 se, ettei yhdenkään ravipuolen sh-oriin spermaa ollut tarjolla, koska vaatimuksena oli että se on hypätty EU-hyväksytyllä oriasemalla. Onneksi lopulta Laineen perhe lähti projektiin mukaan Parvelan Retun kanssa. Lisäksi Ordenojan oriasemalle siunaantui sittenkin tilaa sen verran pakasteen ottoon, että Laineet saattoivat viedä Retun hyppäämään kertaalleen. Meinasi mennä vähän päivän päälle, että ehdittiin ajoissa koska pakasteen pitää vieläpä ehtiä olemaan säilytyksessä 30vrk ennen kuin sitä saa siirtää toiseen maahan, ja OPU-paikka oli varattu tietylle päivälle.
Innovumlabilla siis tehdään OPU:a aina tietyin väliajoin ennalta sovittuina päivinä, ei jatkuvasti koska hommaan tarvitaan kerralla useampia asiansa osaavia eläinlääkäreitä. Hommaa tehdään nimenomaan talvikaudella, ei lisääntymiskaudella (paitsi alkionsiirrot tehdään sitten yleensä toukokuussa, ei vielä huhtikuussakaan). Yleensä OPU-kausi alkaa lokakuussa (tänä syksynä olimme ensimmäisessä mahdollisessa OPU:ssa, joka oli 21.10.26).
Monia tietoja ei ollut tarjolla kätevästi, ja jouduin tekemään selvitystöitä koko homman etenemisen suhteen monesta suunnasta. Senpä takia tämän jutun kirjoitinkin, että nyt muut voivat sen lukea ja kenties päästä vähemmällä työllä miettiessään OPU-ICSI:ä vaihtoehtona alkionsiirtoon. Suosittelen siis Innovumlabia tähän hommaan lämpimästi, mutta jos tammallla on mitään mahdollisuuksia onnistua normaalilla alkionsiirrolla, niin kyllähän siinä tosi paljon halvemmalla voi selvitä. Meidän emätamman kohdalla kohtu vaan tuntui jo aika mahdottomalta…
Tammalta on aiemmin poltettu kohdusta iso kysta laserilla (kahteenkin kertaan), ja ehkä senkin takia kohtu on ollut sittemmin epätavallisen infektioherkkä. OPU:ssa kohdulla ei ole mitään väliä, koska sinne ei sorkita lainkaan. Yksi harhaluulo mikä monilla on, niin tamman ei tässä menetelmässä haluta olevan kiimassa, ja talteen otettavat munasolut eivät ole isoja, vaan ihan sentin tai parin kokoisia. Juuri siksi OPU tehdään lisääntymiskauden ulkopuolella, jolloin pieniä follikkeleita on usein enemmän eivätkä kiimat pyöri häiriköimässä. Eli jättiläisfollikkelia ja ovulaatiota ei tässä hommassa haeta. Tavoite olisi, että tammalla olisi vähintään 10 sopivan kokoista follikkelia kun OPU tehdään, ja sitä parempi mitä enemmän.
Suomessa OPU on vielä ollut vähän lapsenkengissä, mutta sitä on tehty ja kehitetään parasta aikaa, sitä voi olla piankin tarjolla täälläkin. Joitain vuosia sitten siihen olisi saatu rahoitusta, mutta tammoja ei kaiketi ollut ollut tarjolla tarpeeksi. Pitää omalta osaltani sitten puntaroida missä mitäkin tehdään, jos vielä Imurille tai jollekin muulle tätä joskus tehdään, ja se silloin Suomessakin olisi mahdollista. Kokemustahan ei kuitenkaan saa kuin tekemälllä, joten saatetaan myö silti ajella Tarttoonkin alkiota siirtämään, kun reittikin alkaa olemaan tuttu! Siirtojakin on Suomessa toki tehty onnistuneesti, mutta silti kaiken alkioiden eteen nähdyn vaivan jälkeen teki itseni mieli mennä Tarttoon, jossa nimenomaan pakastettujen alkioiden siirroista on todella vankka kokemus ja hyvä onnistumisprosentti.
Syksyn 2026 OPU-retkeltä saimme yhden alkion pakasteeseen, ja sen siirron ajankohtaa eikä kantajatammaa ole vielä päätetty. Toisaalta tässä voisi vaikka vetää henkeä ja pitää kenties välivuodenkin, jos ensi kevään varsa onnistuu. Nyt siis ollaan noin puolivälissä olemassa olevaa tiineyttä, ja vaan toivotaan sitä tervettä ja maailman parasta varsaa. Ehkä sitten jossain kohtaa vaikka toistakin! Ja tiedoksi samalla, sitä varsaa en myy kymppitonnilla! Tammavarsan jos vielä Imurista saan, on siitä kilpailuoikeuskimppa erittäinkin todennäköinen.
